lauantai 30. toukokuuta 2015

Avoin kirje Kuvalautalaiselle ja Niilo22:lle

Rakas herra Kuvis ja rakas herra Niilo,

olen seuraillut vlog-videoitanne jo jonkin aikaa ja haluan ilmaista nöyrän kiitokseni tärkeästä työstänne!

Olette käsittääkseni esiintyneet puolivahingossa eräässä "Tubecon-miittingistä" otetussa videossa, mutta mielestäni tiivimmällekin yhteistyölle välillänne olisi suurta kysyntää.

Ajatus yhteisvideosta heräsi kun näin erään "remix-videon", jossa Niilo ensin pohdiskelee työttömyyttään ja toteaa, että "eipähän kukaan pääse huuteskelemaan, että.." ja seuraavaksi on leikkaus videoon, jonka taustalla soi kenties kaikkien aikojen "leppein" musiikki ja jossa herra Kuvis ilman paitaa, naama punaisena, pää pöydän pintaa vasten asettaneena "huuteskelee" keuhkojensa täydeltä että "mee töihin, mene töihin!". Taustalla Lasse Ranta virnistelee ja pöydällä komeilee punainen tölkki "lohtukoffia".


Videon tunnelma on hypnoottinen ja maaginen. Sen lisäksi se korostaa Teidän kahden "vloggarin" näkökulmien eriävyyttä.

Sinä, herra Kuvis, tarkastelet työttömyyttä ja "syrjäytymistä" analyyttisesti, pohdit kysymyksiä koskien kelpaavuutta ja masennusta, koet työttömyyteen liittyvän elämäntavan pitkälti ongelmallisena.

Sen sijaan sinä, herra Niilo, otat työttömyytesi ikään kuin itsestäänselvyytenä, elämäsi positiivisena tosiasiana; olet jopa julistanut eräällä videoistasi, että "työttömät on 5/5". Et myöskään ole millään tapaa masentunut vaan aina hilpeä ja kannustava.
Niilosta löytyisi tuollekin pullolle jakaja, hyvä Herra "Kuvis"!


Mielestäni Teidän erilaiset näkemyksenne samoihin kysymyksiin luovat olosuhteet niin dynaamiselle keskustelulle, että toivoisin näkeväni Teidät jo pian yhteisvideolla. Olette molemmat herkkiä ja kauniita ihmisiä, jotka jaksatte uskoa ihmisistä hyvää ja kannustaa myös muita tekemään elämässä yksilöllisiä ratkaisuja. Ihan tässä "vanhakin liikuttuu".

Oma tarinani liittyy hieman samoihin teemoihin, vaikka onkin yksilöllinen. Olen kärsinyt 18-vuotiaasta lähtien kannabiksen aiheuttamasta masennuksesta ja aspergerista. Vaikka olenkin itse ollut pitkään työelämässä ja varsinkin ulkomaailmassa myös usein hyvinkin eloisa persoona, tiedän miltä "ulkopuolisuus" tuntuu.

Lopuksi haluan toivottaa Teille oikein kaunista kesää!

Yhteisvideoitanne odotellen,

-E.K.

Jälkikirjoitus: luin uutisista, että itse Mestari Edelmann on muuttamassa Helsinkiin! Ehkäpä seuraavaksi ilahtunut kirjoitus siitä aiheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti